“Rehtori Ahti Sonnisen sanoin: ei ole olemassa lahjatonta lasta, jokaiselle voi musiikki antaa jotain.”
Ahti Sonninen (1914–1984) syntyi Kuopiossa kansakouluopettajaperheeseen. Molemmat vanhemmat soittivat pianoa, ja isä Albanius Sonninen soitti myös kannelta ja johti paikallista sekakuoroa. Kotona musisoitiin paljon, mikä loi Sonniselle vahvan pohjan musiikkiharrastukselle.
Sonninen valmistui Kajaanin seminaarista kansakouluopettajaksi ja työskenteli opettajana Itä-Karjalassa vuosina 1942–1944. Vaikka hän oli itse savolainen, Karjalassa viettämänsä vuodet ja musiikinopettaja vaimonsa Hilkka Paulan vaikutus tekivät hänestä “mieleltään ja sydämeltään karjalaisen”.
Sodan jälkeen Sonninen keskittyi musiikkiopintoihinsa Sibelius-Akatemiassa sekä opintomatkoihinsa Ruotsiin, Pariisiin, Lontooseen ja Saksaan. Vuosina 1946–1948 hän toimi Valkeakosken musiikinjohtajana, minkä jälkeen hän paneutui sävellystyöhönsä ja kuoronjohtamiseen. Hän sävelsi runsaasti musiikkia kotimaisiin elokuviin, tunnetuimpana Edvin Laineen Tuntematon sotilas –elokuvan musiikit. Vuonna 1957 Sonninen aloitti opetustyöt Sibelius-Akatemiassa, ja vuodesta 1959 alkaen hän toimi koulumusiikkiosaston lehtorina.
Vuonna 1965 Sonninen valittiin Itä-Helsingin musiikkiopiston ensimmäiseksi johtajaksi. Väinö Karhumäki kertoi aikanaan opiston perustamisvaiheista ja eräästä aamuyön illasta, jolloin hän oli kysynyt Sonnista opiston johtajaksi. Sonninen oli ollut ensin sitä mieltä, että ensiksi pitäisi kysyä Jouko Toloselta, koska hän asui lähistöllä, mutta tämä joutui kieltäytymään väitöskirja- ja Turun yliopiston professoritehtävien vuoksi. Karhumäki oli tämän jälkeen kysynyt Tolosen mielipidettä Sonnisesta opiston ensimmäiseksi johtajaksi ja rehtoriksi. Tolosen vastaus oli ollut myönteinen: “hyvä kaveri”.
Sonninen toimi rehtorina lähes 20 vuotta, kasvattaen opiston vaatimattomasta alusta maan suurimmaksi musiikkiopistoksi, jossa oppilaita oli lopulta yli 2 000. Hän jäi eläkkeelle täytettyään 70 vuotta ja kuoli äkillisesti 28.7.1984.
“Ahti Sonninen ja nämä muut perustajajäsenet olivat sitä ikäpolvea, joille isänmaallisuus ja oman kansakunnan kehittäminen olivat kunnia-asia ja velvollisuus. He olivat hyvin aatteellisia. — Ahti Sonninen oli erittäin sydämellinen ja välillemme syntyi ystävyys. Hän saattoi yht’äkkiä seistä meidän oven takana säkillinen perunoita mukanaan lahjaksi, koko ajan sellaista pientä.” – Géza Szilvay
“Ahti Sonninen antoi kaikkien kukkien kukkia, ts. Opettajat saivat toteuttaa itseään ja opetusmenetelmiään vapaasti ja tällä oli usein hyvät ja kauaskantoiset seuraukset. Otetaan esimerkiksi vaikkapa nuoren Gézan colourstrings, joku muu olisi voinut jättää koko jutun huomiotta heti alkuunsa, mutta Ahti ymmärsi sen mahdollisuudet.” – Ritva Ollaranta
Lähteet: IHMO arkisto ja Seppälä, Elina: Neljä vuosikymmentä musiikkia, Itä-Helsingin Musiikkiopisto (2008)
1. valokuva: Ahti Sonninen -taiteilijakuva
2. valokuva: Géza Szilvay, Ahti Sonninen ja Csaba Szilvay vuonna 1975, IHMO arkisto
3. valokuva: Einari Marvia, Jouko Tolonen, Taneli Kuusisto ja Ahti Sonninen, vuonna 1948, Sibelius-museon arkisto
4. valokuva: Ahti Sonninen, vuonna 1984, IHMO arkisto